Kennelistä itään

Valitettava ja käsittämätön ilmiö kaikessa typeryydessään on ainakin kotiseudullamme vallitseva koirien ulkoiluttaminen vapaana, siis kiinni kytkemättömänä. Tästä ilmiöstä olen kyseisen tyylisuunnan edustajien kanssa joutunut käymään muutamiakin täysin hedelmättömiä keskusteluja. Kun retoriikka on ala-asteikäisten juupas-eipäs-tasolla, ryyditettynä runsailla, sivistystasoa osoittavilla kirosanoilla, ei liene vaikea uskoa, kuinka motivoivia nämä juttutuokiot ovat olleet. Vielä en sentään ole törmännyt periheinolalaiseen "Haluatko kuolla?"-verbaaliakrobatiaan.

Nämä länsimaisen intelligenssin lähettiläät perustelevat koiriensa vapaana juoksentelua ruutukaava-alueella niinkin älykkäästi, kuin että kun eihän tämä mitään tee. Ja on se aina ennen kyllä käskyjä totellut. Ja että kyllä sinun koirasi varmasti sitä ärsytti puremaan. Ensivaikutelmaltaan hyvin vastuutonta toimintaa, onhan kyseessä kuitenkin sudesta jalostettu eläin, olkoonkin kuinka koulutettu tahansa. Mitä muuten ei useinkaan edes ole.

Toiminta on sitä paitsi vastoin lakia ja asetuksia. Esimerkiksi järjestyslaissa sanotaan täysin yksiselitteisesti, että koira on pidettävä taajamissa kytkettynä. Aina. Ilman erivapauksia. Ainoastaan koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoilla ja suljetuilla piha-alueilla voi koiraa pitää vapaana, mutta tällöinkin koiran on oltava omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

Mikä kohta oheisessa lakitekstissä on niin vaikeaa ymmärtää tai tuottaa tulkintavaikeuksia? Koira on pidettävä kytkettynä. Aina. Piste.

Yllämainitulle koiran omistajan typeryydelle löytyy valitettava analogia liikenteestä. Mitä ilmeisimmin on aivan oikein ja luvallista rattijuoppojenkin autoilla päihtyneenä muun liikenteen seassa, jos vain kukaan ei siinä tohinassa kuole. Mitä, eikö olekaan?!

Mikä muuten on koirien kennelliiketoiminnan lopullinen päämäärä? Olen ollut siinä uskossa, että kasvattaminen ja koiranpentujen kauppaaminen innokkaille ostajille sisältäisi loppujen lopuksi hyveellisiäkin periaatteita. Kuten sen, että olisi motivoivaa levittää koiran omistamisen hienoa harrastusta, välittämättä sen syvällisemmin, mihin tarkoitukseen koira lopulta uudessa kodissaan muuttaakaan. Tai sen, että voisi olla mukavaa seurata lopulta sivusta, kuinka uudet ihmiset innostuvat upouudesta perheenjäsenestään ja harrastuskaveristaan. Ehkä neuvoakin uusia koiravanhempia käytännön ongelmissa.

Valitettavasti näin ideaalissa (koira)maailmassa emme sittenkään elä. Vaikuttaa nimittäin siltä, koirakasvattajien lopullinen päämäärä onkin vain ja ainoastaan näyttelykoirien jalostaminen. Ja voi sitä itkun, purnauksen ja panettelun määrää, jos pahaa aavistamaton uuden koiran omistaja ei olekaan kiinnostunut juoksemaan pienen ystävänsä kanssa näyttelystä toiseen! Kehtaakin tämä B-luokan kansalainen näin tuhota upeaa sukuhaaraa ja aggressiivisen jalostuksen ylvästä lopputulosta!

Vai onko vain kuitenkin niin, että kenneltoiminnankin pariin on vain valikoitunut sinne kuulumatonta ja sopimatonta ihmisainesta? Kasvattajan kun luulisi olevan ylpeä ja iloinen pystyessään olemaan välillisesti tuottamassa iloa yhä uusille harrastajille. Kapeakatseisuuden luulisikin kääntyvän varsin pikaisesti tällaista joustamatonta ihmisrauniota vastaan, joka kuvittelee oman vääristyneen evankeliuminsa julistamisella tekevänsä jotain hyvää koiraharrastukselle.

Eihän voi mitenkään olla niin, että ainoastaan näyttelykoira on oikea koira? Tavoitteellinen agilityharjoittelu ja tottelevaisuuskoulutus ei siis ole yhtään mitään, ellei samalla kierretä myös näyttelyitä? Viis siitä, jos meidän Fifi vähän näykkää ohikulkijaa nilkasta ja karkailee kerran, pari päivässä, kunhan turkki vain on kiiltävä ja omistajan olohuone pokaaleja pullollaan. Tilanne on jo lähtökohdiltaan täysin vinoutunut ja kuvastanee vain vähintään yhtä vinoa maailmankuvaa tai asennetta, joka alan piireissä vallitsee.

Entä sterilointi sitten? Koirien kastraatio tuntuu myös olevan punainen vaate eräille koirien kasvattamisen pastoraalisen siiven edustajille. Lähtökohtana tuntuu valitettavan usein olevan se kieroutunut mielipide, että jokaisen koiran tulee olla suvun jatkamiskykyinen aina hamaan hautaan saakka. Viis siitä, että useinkin esimerkiksi osa käyttäymisongelmia ja sairauksiakin olisi helposti hoidettavissa juuri kastroimalla.

Mutta kun tällöinkin tuo samainen B-luokan kansalainen julkeaa tuhota upean sukuhaaran jatkumisen. Merkkailkoon se Fifi taimikälie lähitienoot virtsan hajuisiksi, mutta kiveksiä ette koiraltani vie!

Koirankakkakeskustelu jätettäköön suosiolla toiseen kertaan.

Kurinpitopäällikkö työuupumuksen partaalla

Ei tullut James Reimerista uutta Felix Potvinia, ei ainakaan vielä. Mutta maalivahtitilanne on siltikin kenties parhaiten manageroitu osa-alue Maple Leafs-pajatsossa. Sekä Reimer että Jonathan Bernier ovat kuitenkin varsin potentiaalisia huippumaalivahteja liigaan, mutta korkeintaan keskinkertaisen puolustuksen ollessa kyvytön tukemaan riittävästi ovat molemmat maalivahdit joutuneet kantamaan liian suurta taakkaa, toistaiseksi. Puolustus onkin juuri se osa-alue, jota GM Dave Nonisin on pystyttävä kehittämään lähitulevaisuudessa. Pohditaan asiaa tarkemmin vielä tällä viikolla Jatkoaika.comin artikkelissa.

Viikonlopun kotimaisessa primetimessa nähtiin pitkään aikaan täydellisin sulaminen jääkiekko-ottelun johtoasemassa, kun Philadelphia Flyersin onnistui menettää selkeä johtoasema ja ennen kaikkea pelin hallinta sunnuntaisen kiekkokohtaamisen kolmannessa erässä. Liigan maalipörssiä johtava Alex Ovechkin onnistui jälleen maalinteossa ja on nyt Steven Stamkosin poissaollessa liigan kirkkaasti paras maalintekijä.

Vaikka AO8 onkin maailman toiseksi paras sniper, on hänen puolustuspelaamisen flegmaattisuus kerrassaan vastenmielistä seurattavaa. Samaan vaihtoon kaukaloon käskytettyjä joukkuetovereita käy todella sääliksi hyökkäyspään kiekon menetyksen jälkeen AO8:n liukuessa kaikessa rauhassa kohti omaa päätyä. Mies voi lähteä Venäjältä, mutta Venäjä ei näköjään lähde miehestä. Täytyy vain toivoa, että Hart menee kesällä jollekin toiselle supertähdelle, joka palkinnon oikeasti ansaitsee.

Boston Bruinsin Shawn Thornton sai siis Shanahan-ajan kovimman tuomion, 15 ottelua, Brooks Orpikin päällekarkauksestaan. Ilman muuta ansaittu tuomio, jota ei voi puolustella. Kuten kurinpitopäällikkö Shanahan perustelussaan totesi, teolla ei ollut mitään tekemistä jääkiekon kanssa. En itsekään halua millään muotoa puolustella Bruins-veteraania, mutta katsokaa, ystävät kalliit, erityisen tarkasti kyseisen videon alkuhetkiä.

Tuolloin nimittäin nähdään itse teossa koko ottelun vastenmielisin konna, joka valitettavasti selvisi kolttosestaan miltei kuin se koira siitä veräjästä. Penguinsin James Nealille olisi nimittäin ilman muuta kuulunut, kaiken oikeudenmukaisuuden nimissä, tuomita huomattavasti pidempi pelikielto kuin viisi ottelua. Hieman huonommalla onnella tällä kertaa uhrin asemaan joutuneen Brad Marchandin jääkiekkoilijan ura saattaisi olla ohi eikä tällaisessa tilanteessa liiga, siis Shanahan, voi olla liian tiukka. On pakko välittää selkeä viesti, ettei tällaisia koiruuksia tulla NHL:ssa suvaitsemaan.

Eilen illalla Suomen aikaa uutisoitiin laajasti Thorntonin aikovan valittaa tuomiostaan. En tunne tilanteeseen liittyvää oikeuslainsäädäntöä lähimainkaan riittävästi, mutta ymmärtääkseni asia ohjautuu näin ollen ensin liigan komissaarin Gary Bettmanin käsiteltäväksi, mutta näin pitkään pelikieltoon liittyvät valitustapaukset voidaan käsitykseni mukaan hoitaa myös ulkopuolisessa instanssissa, paikallisessa välitystuomioistuimessa siis. Jäädään odottamaan, mitä tuleman pitää. Mitähän muuten Brooks Orpik ajattelee tilanteesta, jossa pelaajayhdistys on aktiivisesti tukemassa häntä pahoinpidelleen veijarin valitusrumbaa?