maanantai 6. tammikuuta 2014

Karjalalippikset kallellaan

Erinomaista alkanutta vuotta ja loppiaista! Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin iloisesti penkkiurheilijan kannalta ja eritoten eilinen päivä tarjosi monenlaisia ilon hetkiä.

Näitä enempää arvottamatta tai paremmuusjärjestykseen laittamatta todettakoon vain, että henkilökohtaisesti ylivoimaisesti sykähdyttävin oli 60 kertaa 30-metrisen kaukalon sisällä tapahtunut jymypaukku, jota varmasti piakkoin aletaan mediassa kutsumaan Malmön ihmeeksi. Kun Buffalo Sabres-prospekti Rasmus Ristolainen uitti kiekon jatkoerässä Blue Jackets-prospekti Oscar Danskin haaroista maaliin ja aloitti villin voitontanssin. Kun jääkiekkoa seuraava kansa hullaantui. Jopa se kansanosa, jolle Ristolaisen nimen mainitseminen vielä kaksi viikkoa sitten sai aikaan vain hölmistyneitä ja kysyviä katseita, juhlii nyt uutta suosikkipoikaansa. Teemun ja Sakun veroista tähtipelaajaa.

Onkin huvittavaa seurata, kuinka samat mouhkaajat, jotka vielä vajaa viikko sitten olivat täysin valmiita lynkkaamaan Ristolaisen tämän pelattua kieltämättä heikosti Tsekkejä vastaan, kohottavat nyt nuorta turkulaista puolustajien aateliin aina Orrin, Nummisen ja Lidströmin rinnalle. Tämä lienee sitä Karjalalippis-kiekkokulttuuria.

MTV onnistui tällä kertaa tekemään loppu-ottelusta koko kansan jutun lähettämällä ottelun myös maksukortittomille vapaalla kanavalla. Ja vielä erikoismaininta siitä, ettei tunnelmaa pilattu lukitsemalla selostuskoppiin joka lajin antiasiantuntija Mika Saukkonen. Vaikka toisaalta aiemmin hyvinkin analyyttisellä Juha Taivaisellakaan ei tuntunut olevan paras päivä, vaan nationalismi toi puusilmäisyyttä esille aika ajoin. Tämä tosin sopii mainiosti MTV:n valitsemaan linjaan, jossa analyyseista vastaavat sirkuspellet ja väliin intomielinen pesäpallomies mouhkaa selostajan roolissa pohjois-amerikkalaisten tekemistä vääryyksistä.

Itse ottelu oli viihdyttävä, jossa toteutui se jääkiekon lainalaisuus, että hyvä ja joukkueelle sopiva pelitapa voi hyvinkin voittaa huippuyksilöt. Tahdon voitto materiasta mitä suurimmassa määrin. Suomi oli kaksi ja puoli erää täysin vastaantulija ja aivan aseeton, mutta tiivis keskialueen trap sekä oman alueen ja eritoten kentän keskisektorin sumputtaminen umpeen kantoivat lopulta hedelmää.

Tuomarilinjasta on metelöity sosiaalisessa mediassa jo riittävästi ja aiheesta, sillä huonohan se oli. Tai sitä linjaa ei juuri näyttänyt olevan. Vaikka MTV:n asiantuntijaksi tituleeraama Juhani Tamminen onkin jo kauan aikaa sitten tippunut kehityksen kelkasta, olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, kuinka sairasta poliittisesti valitut tuomarit tällaisessa ottelussa ovat. Mutta kun kansainvälisen liiton johtoportaassa istuu samat homekorvat vuosikymmenestä toiseen ei mikään muutu. Jääkiekkoyhteisön tulisikin mitä pikaisemmin tuulettaa omaa takahuonettaan ja heittää romukoppaan vanhan maailman kummolat ja faselit. Aivan kuten kansainvälinen pyöräilyliitto UCI on parhaillaan tekemässä.

Suomi sai mestaruutensa ja päävalmentaja Karri Kivi jälleen uuden sulan hattuun. Oli epäilemättä kotimaiselta liitolta täysin oikea päätös lopultakin panostaa myös tähän turnaukseen, onhan kyseessä ilman muuta tämän kiekkokauden toiseksi merkittävin kansainvälinen koitos heti olympialaisen jääkiekkoturnauksen jälkeen. Jossain kaukana takana siintää sitten ne keväiset ryyppäjäiset, jotka myös MM-kisoina tunnetaan.

Ihmetyttää tosin, miksi vasta nyt on herätty nuorten MM-turnauksen arvostamiseen. Vai onko arvostus edes todellista? Sillä yhä kuulee valitettavan usein puhuttavan poikien kisoista, valitettavan vähättelevään sävyyn. Suomessa on vuosikymmenten aikana onnistuttu upeasti propagandassa, jolla on kohotettu jääkiekon MM-kisat jumalalliseen asemaan. Asemaan, jota kenenkään tai minkään ei tule uhmata. Samalla katse on kapeutunut siinä määrin, ettei lainkaan nähdä metsää puilta. Että oikeasti parempaa jääkiekkoa pelataan aivan muualla kuin tuossa Skoda-cupissa. Onhan selviö, että hyvin harvoin MM-kisoissa esiintyisi ne kaikkein parhaimmat jääkiekkoilijat. He kun taistelevat samaan aikaan palkinnoista tavoitelluimmasta, lordi Stanleyn maljasta.

Niin tai näin, nuoret leijonat ovat juhlansa ansainneet. Finaaliottelussa Suomi noudatti pelisuunnitelmaansa pilkun tarkasti ja onnistui täsmällisesti tavoitteissaan. Tällä kertaa se riitti mestaruuteen. Suomi on ikäluokkansa maailman paras jääkiekkojoukkue. Ilman mutinoita, piste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti