Pipolätkä. Höntsäkiekko. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Tammikuu toi lopulta hartaasti odotetut pakkaset ja aina ahkerat kunnan liikuntatoimen kunnossapitoammattilaiset ulkokaukaloille. Kaukaloille saatiin lopulta jäätä ja intomielisimmät kiekkoihmiset pääsivät tekemään paluun pikkupojiksi ja -tytöiksi. Ajantaju hämärtyy, kun pipolätkäpelit pyörivät kuumimmillaan.
Myös henkilökohtaisesti paluu ulkojäille on ollut riemukas. Juniorivuosien jääkiekkoharrastuksen jälkeen koko laji oli pitkään paitsiossa, kuten syksyllä tällä palstalla muistelinkin. Sittemmin aikuisiällä olen tehnyt pari lyhyeksi jäänyttä paluuyritystä, mutta pidempikestoista ystävyyttä ei kuitenkaan syntyntyt. Ehkä aika ei ollut kypsä. Ei ennen tätä talvea.
Edellisen kerran olin luistimilla melko tasan kaksi vuotta sitten. Viime talvi jäi yhteensattumusten vuoksi väliin kokonaan, mutta tänä talvena polte jäille vei mukanaan. Ulkojäiden kutsua ei vain voinut enää vastustaa.
Luistimet jalkaan. Pipo, mielellään jääkiekkoaiheinen, päähän. Jääkiekkohanskat käteen. Maila, jota on jo edeltävänä iltana olohuoneessa tuunailtu, käteen. Kiekko kouraan ja kaukaloon. Luistinten nauhojen sitominen pukukopissa sai blogistin mielensä syövereissä palaamaan muistoissaan parin vuosikymmenen päähän. Vain hienhaju ja savonmurteinen puheen sorina puuttui autenttisesta pukukoppitunnelmasta. Alaikäisten pojannulikoiden flegmaattisen sävyinen kirosanatulva ei aivan kyennyt ajamaan samaa asiaa.
Pipolätkä on tällä hetkellä koko lailla ajankohtainen eikä oma poikamainen innostukseni ole lainkaan harvinaista. Jatkoaika.comin toimittajakollega Solmu Salminen oli pureutunut upeasti koko idyllin ytimeen kolumnissaan palstallamme tovi sitten. Ja vaikken muuten miehen retoriikasta välitä tuon taivaallista on myönnettävä, että tämän kertainen tuotos oli kerrassaan erinomainen. Chapeau, lakki päästä!
Oma pipolätkäkuume on alkutalven aikana ottanut jo monta pitkää askelta, suoranaisia harppauksia, pitkälti vallitsevan suursäätilankin johdosta. Kuume on kohoamassa jopa sellaisiin sfääreihin, että alkaa olla ajankohtaista jo päivittää hieman höntsäkiekkogarderobiaan uuteen uskoon. Ainakin luistinvanhukset olisi jo aika päivittää uudelle nykyiselle vuosikymmenelle. Ja hanskat pitäisi uusia. Jokin trendikäs pelipaita ja tähän hyvin istuva pipo hankkia. Ehkäpä valkoinen Maple Leafs-paita numerolla kolme. Tai neljäkymmentäkaksi. Tai miksei myös viisikymmentäyksi. Hyviä vaihtoehtoja kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti