Sotshin talviolympialaiset, nyky-Venäjän valtionjohdon suuri unelma ja tuon unelman kruununjalokivenä kimalteleva miesten olympialainen jääkiekkoturnaus tuikkii enää muistoissa. Turnauksen kaksi parasta joukkuetta kohtasi lopulta yksipuoliseksi näytökseksi osoittautuneessa loppuhuipennuksessa. On aika hieman ynnätä parin viimeisen viikon tapahtumia viiden renkaan kiekkokaukalosta.
Kotoinen Leijonalauma kesyyntyi lopulta pronssille. Kokonaisuutena Suomen suoritusta voidaan pitää onnistuneena, ottaen huomioon lähtökohdat, jo ennestään kilpailijoita huomattavasti ohuempi pelaajamateraali ja varsinkin juuri ennen h-hetkeä iskenyt sentteripula. Ilman Mikko Koivua, Filppulaa ja lopulta Barkoviakin antoi Suomi valtavasti tasoitusta juuri tärkeimmällä kenttäpelaajapaikalla.
Venäjä oli odotetun heikko. Jääkiekko on kuitenkin edelleen - onneksi - viime kädessä joukkuepeli, jossa harvoin menestyy itsekkäällä, kurittomalla ja peliä halveksimalla asenteella. Omaan napaan tuijottavia diivoja ei moderni jääkiekko sen korkeimmalla tasollaan tule kaipaamaan. Tästä hyvänä esimerkkinä käyköön, jälleen kerran Alexander Radulov, parhaimmillaan loistava maalintekijä, mutta useimmiten vain asennevammansa rampauttama diiva. KHL-kiekkoa en ole seurannut käytännössä ollenkaan, joten oli upeaa saada jälleen olympiaturnauksen muodossa muistutus siitä, miksei herra Itsekäs menestynyt Isossa Showssa. Eikä tule koskaan takaisin Pohjois-Amerikkaan pääsemäänkään. Kenties miehen omat ambitiot ovatkin ainoastaan helppojen miljoonien rahastamisessa idän oligarkeilta.
Sveitsi ja etenkin Latvia esiintyivät edukseen. Sveitsiltä isojen kaatoa osattiin jo jossain määrin odottaakin, mutta Ted Nolanin luoma tiivis puolustussysteemi nosti Latvian yllättäen haastamaan muiden muassa tulevaa olympiavoittajaa Kanadaa. Nolan osoitti jälleen olevansa loistava projektivalmentaja.
Slovakian nouseva sukupolvi on enää kaunis muisto eikä veljeskansa tsekeillä mennyt juuri paremmin. Tsekkien joukkueen kokoaminen nostatti kulmakarvoja eikä eläkeläisjääristä saatu kaukalossa juuri positiivista sanottavaa.
USA. Odotetun vahva aina välierän päättymiseen saakka. Ruotsi. Selkeästi turnauksen toiseksi paras joukkue, vaikka kärsikin avainpelaajiensa poisjäänneistä ja päävalmentajansa heikosta peluutuksesta. Kenties koko turnauksen suurin ihmetyksen aihe oli Oliver Ekman-Larssonin istuttaminen penkin päässä syömässä tuppia. Siis erästä koko sivistyneen maailman parasta puolustajaa!
Jääkiekkoa seuraava maailma sai viimeisen pariviikkoisen aikana todistaa menneiden olympialaisten varmimman mestarin riemumarssin kohti vääjäämätöntä lopputulemaa. Team Canada paransi peliään ottelu ottelulta, ei hävinnyt koko turnauksen aikana kertaakaan, päästi taakseen vain kolme maalia koko turnauksen aikana ja kesti upeasti suurimman ennakkosuosikin paineet. Suomi pakotti mestarit jatkoajalle, Latvia piinasi maailman parasta maajoukkuetta kaksi ja puoli erää, mutta lopulta Kanada osoitti, jälleen kerran, miksi se on the land of hockey.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti