Yhtä varmasti kuin kevätauringon paistaessa herää horroksestaan jokakeväinen koirankakka- ja suvivirsidebatti, alkoi tämänkin kevään maantiepyöräilyn suurklassikkokausi perinteisissä maisemissa.
La classicissima di primavera - kevään klassikko - ajettiin viikonloppuna Milanosta kukkaiskaupunki San Remoon. Raateleva 294 kilometrin matka erotteli jyvät akanoista ja erottelun varmisti ajoittain kovin talvinen sade ja tuuli, joka kylvetti kestävyysurheilun teräsmiehiä Genovanlahden rannoilla.
Itse kilpailu oli jälleen upeaa kilvanajoa, etenkin siitä lähtien, kun Vincenzo Nibali hyökkäsi mitään pelkäämättä irti pääjoukosta Cipressan nousussa. Tuo viisikilometrinen nousu parisenkymmentä kilometriä maalista ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt tuomaan sisilialaiselle klassikkotitteliä, sillä Nibali joutui jyhkimään irtiottoaan yksin. Kukaan kanssakilpailijoista ei innostunut lähtemään hatkaan Nibalin kanssa.
Karkulaiskavereita Messinan mies olisi kaivannut. Yksin matka oli liian pitkä ja takaa-ajajat imivät eron umpeen määrätietoisella vetotyöllä. Mitäpä olisikaan tapahtunut, jos Nibalin kantaan olisi iskeytynyt vaikkapa Fabian Cancellara? Kenties jotain samankaltaista, kuin kaksi vuotta sitten samaisessa kilpailussa Cancellaran hyökätessä Poggiolla. Tuolloin sveitsiläisen tempokoneen takapyörän kantaan liimautui juuri Nibali ja lopulta taiston voittajaksi valikoitunut aussi Simon Gerrans sillä seurauksella, ettei pääjoukko nähnyt kolmikkoa enää ennen maaliviivaa.
Milano - San Remo. Primavera. La Classicissima. Kevään ensimmäinen monumenttiklassikko on henkilökohtaisesti maantiepyöräilyentusiastille varma kevään merkki ja se tekijä, joka joka kevät laukaisee oman pyöräkuumeen. Yleensä Primaveran aikaan pyöräilysäät Suomessakin alkavat jo suosia eikä tämä kevät tee tähän poikkeusta. Joitakin intomielisiä pyöräilijöitä on jo kotoisilla maanteillä ehditty nähdäkin. Oma pyörä odottelee jo keväthuoltoa ja kilometrejä.
Primavera nostaa myös matkakuumeen huippuunsa. Vaikka tänäkin vuonna sää Genovanlahden rannoilla kisasunnuntaina näytti kaikkea muuta kuin houkuttelevalta, näytti kukkaiskaupunki San Remo tv-lähetyksen loppuvaiheilla parhaan puolensa kevätauringon pikistäessä pilviverhon takaa ajajien kipuavan ylös Poggion itärinteitä San Remon laitamilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti