Mitaleja myynnissä

Matkallaan enkelistä piruksi, juhlitusta sankarista halveksituksi heittiöksi, joutui entinen suurmestari Lance Armstrong nöyrtymään vielä kerran. Tällä kertaa kyse oli vuoden 2000 Sydneyn olympialaisten aika-ajon pronssimitalia, jonka Armstrong joutui Kansainväliselle Olympiakomitealle palauttamaan jälkimmäisen keksittyä kaksinaismoralismin puuskassaan vaatia mitalia takaisin. Herra Armstrong kun oli lopulta mennyt myöntämään napanneensa kyseisen pronssin dopingaineiden vaikutuksen alaisena eikä moinen touhu sitten lainkaan sovi paroni De Coubertinin henkeen.

Ei kuulukaan sopia, mutta miten on muiden mitalistien laita? Hopeamies ja Armstrongin kanssakilpailija numero uno Jan Ullrich on sittemmin myös myöntänyt dopanneensa huippuvuosinaan, kaikella todennäköisyydellä myös kyseisen olympia-ajon aikaan. Kultamitalisti Slava Ekimov kuului vuosien ajan Armstrongin US Postal Service-tallin avainajajiin ja Armstrongin lähipiiriin, kuinka puhtaasti hän lienee kilpaillut?

Jaetaanko pronssimitali nyt sitten uudelleen ja kenelle? Itse kilpailussa neljänneksi tullut Abraham Olano kärysi EPOn käytöstä vuoden 1998 Tourilla, ei välttämättä sittenkään kovin puhdas valinta, etenkin ottaen huomioon myös operacion Puerton espanjalaisedustuksen (jota toki kansallinen liitto yhä vain yrittää pimittää, toim. huom.). Ja miksei kaikkia mitaleja jaettaisi uudelleen, kun kerran mitaliarpajaiset Lausannessa käynnistettiin. Tässä rallissa voitaisiin sitten jakaa uudelleen myös viimeisten parin kymmenen vuoden arvokisojen palkintosijat pyöräilyn lisäksi myös ainakin kestävyysjuoksussa, tenniksessä ja painonnostossa. Maastohiihdosta nyt puhumattakaan.

Tämä ei ole minkäänasteinen puolustuspuheenvuoro entiselle idolilleni. Lance Armstrong on ollut osallisena tiettävästi kaikkien aikojen huijauksessa, ainakin mitä maantiepyöräilyyn tulee. Vuosien peittely, kiertely ja uhkailu on ohi ja syyllisiä kuuluu rankaista ansioidensa mukaan. Mutta niin tiettyjä tahoja voisi rankaista tekopyhyydestäkin. Armstrong ei ole missään nimessä ollut asialla yksin, pikemminkin doping oli osa ajan henkeä vuosituhannen vaihteessa ja ennen tätä.  Toisaalta ajan henkeen on mitä ilmeisimmin littynyt vaihtelevan asteinen poliittinenkin aspekti, vai kuinka Hein Verbruggen? Nyt olisikin kansainvälisessä pyöräilyliitossa hyvä paikka pestä oma likapyykkinsä, kun uutta operatiivista johtoa valitaan. Verbruggenin manttelinperijänä liittoa johtaneen Pat McQuadin lähtölaskenta on menossa eikä jatkokautta taida olla herumassa. Viime kuukausina tihkuneiden tietojen mukaan tämä lienee vain ja ainoastaan myönteistä kehitystä, sillä mitä ilmeisimmin McQuad ehti ryvettyä myös Armstrong-saagassa edeltäjänsä tavoin. Pyöräily on siis jo pesäänsä pesemässä, koska nähdään vastaavaa puhdistusta muualla kestävyysurheilun saralla? Vai nähdäänkö koskaan?