Melkoinen pyöräilyviikonloppu on päättymäisillään. Tätä kirjoitettaessa ajetaan toki vielä Montrealissa, mutta muutoin pyöräilevä maailma yrittää toipua henkeä salpaavasta Vueltan päätöksestä. Edellisessä tekstissäni tulin pohtineeksi kauden viimeisen kolmiviikkoisen ympäriajon ratkaisuhetkiä ja niinhän siinä kävi, että omatkin toiveet tuon kilpailun suhteen toteutuivat. Chris Horner kruunattiin tai oikeammin oregonilainen kruunasi itse itsensä Vueltan kuninkaaksi. Mikä suoritus, Caramba!
Eilinen Alto de l'Anglirulle päättynyt, kilpailun ratkaissut etappi ylitti hurjimmatkin odotukset. Angliru oli eeppinen. Myyttinen. Legendaarinen. Angliru oli maineensa veroinen. Nuori ranskalainen Kenny Elissonde räjäytti itsensä koko pyöräilymaailman tietoisuuteen ottamalla lähitulevaisuuttaan määrittelevän suurvoiton. Hänet tullaan aina muistamaan Anglirun valtiaana. Sisilian Hai, Vincenzo Nibali, iski ja iski, hyökkäsi hyökkäämästä päästyään. Ja jokaisen iskun punapaitaa loisteliaasti puolustanut ikinuori Chris Horner neutralisoi. Kunnes sitten viimeisellä jyrkänteellä Nibali ei enää jaksanut, vaan ilman erikoisemmin näkyvää vauhdinlisäystä herra Hornerin selkä lähti erkaantumaan. Samalla karkasi heiveröinen ote johtajan punaisesta paidasta, maillot rojosta. Joka tapauksessa Nibali kaatui saappaat jalassa eikä, kuten mies haastattelussa totesi, hänellä jäänyt mitään hampaankoloon, parempaan ei italialainen kerta kaikkiaan tällä kertaa pystynyt. Nibalin suoritus Anglirun sumuisilla rinteillä oli mykistävä, suuri kunnioituksen osoitus myös blogistilta, Chapeau!
Horner on eittämättä suurvoittonsa ansainnut. Hän on toki ollut jo vuosikausia lähellä menestystä grand toureilla ja kohtalaisesti menestynytkin. Tänä vuonna hän on kärsinyt polvivaivoista, jotka ovat pakottaneet vähentämään kilpailemista, mikä näin jälkiviisaasti lienee ollut luojan lykky. Näin hän pysyi mahdollisesti ratkaisevasti tuoreempana verratessa hänen kovimpiin kilpakumppaneihin Nibaliin, Alejandro Valverdeen tai Joaquin Rodriqueziin, jotka kaikki ovat jo vähintään yhden kolmiviikkoisen tänä kesänä uurastaneet. Chris Horner on lisäksi aivan tavattoman miellyttävän oloinen herrasmies. Hän suorastaan huokuu sympatiaa ja rentoa elämänasennetta. Lempinimellä "grandpa" tunnettu jenkki on hyvin suosittu myös kilpakumppaniensa keskuudessa. Pitkän uran huipennukseksi juuri Hornerille tällaisen supervoiton kyllä suo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti