Viva la Vuelta!

Espanjalaisen urheilun syksyn suurtapahtuma, Espanjan ympäriajo La Vuelta lähestyy ehdotonta kliimaksiaan kilpailun edettyä päätösviikolleen. Jäljellä on vielä kaksi tiukkaa päivää kilvanajoa ja sunnuntainen seremoniallinen pyöräpromenadi Madridissa. Tuolloin on kokonaiskilpailun paremmuusjärjestys jo selvillä eikä totista kilpailua enää nähdä. Sunnuntaina juhlitaan voittajia, ja itse asiassa jokaista heistä, joka tuolloin ajaa pyörän selässä Madridiin. Jokainen Vueltan läpäissyt on voittaja.

Tämän vuotinen Vueltan reitti on ollut Eurosportin mainion pyöräilyselostaja Peter Selinin sanoin brutaali. Ylämäkeen päättyviä etappeja on ollut poikkeuksellisen paljon, ensimmäinen lepopäivä tuli vastaan vasta tavanomaista myöhemmin ja vuorten ylitykset aloitettiin huomattavan varhain, jo kolmannella etapilla. Tietysti ajajat tekevät kilpailun ja kärkipolkijoiden hurja tahti onkin osaltaan tehnyt kilpailusta raskaan.

Tällä hetkellä, ennen kolmea viimeistä etappia, ennen tämänpäiväisiä ja huomisia ratkaisun hetkiä, kokonaiskilpailun punaisen paidan kohtalo lienee kahden kauppa. Vueltaan suurimpana ennakkosuosikkina lähtenyt Astanan Vincenzo Nibali johtaa vaivaisella kolmella sekunnilla ikinuorta 41-vuotiasta Radioshackin Chris Horneria. Ero on mitätön ja kovaa vauhtia hupenemassa Hornerin oltua kahtena edellisenä vuoripäivänä huomattavasti Nibalia vahvempi. Mikä yllättävintä, ovat Hornerin apuajajat esiintyneet selkeästi enemmän edukseen etappien lopuhetkillä. Lähtökohtaisestihan Astanalla piti olla suorastaan astetta, ellei paria rutinoituneemmat luutnantit, jotka tarvittaessa uuvuttaisivat Nibalin kilpailijat jo ennen ratkaisuhetkiä, jotta sisilialainen saattaisi sitten pokata pääpalkinnon, kuten kävi toukokuisessa Giro d'Italiassa. Kuitenkin eritoten Robert Kiserlovski ja Matthew Bussche ovat vetäneet Horneria vuorilla suorastaan vastustamattomasti, josta sitten Horner on voinut omat vauhdinlisäyksensä tehdä.

Kuinka Vueltassa tulee käymään? En mitenkään jaksa uskoa Nibalin sanoneen vielä viimeistä sanaansa ja huominen hirviöetappi, jolloin noustaan maalimäkenä kenties Euroopan vaikein vuorinousu, pelottava Alto de Angliru tullee ratkaisemaan kilpailun. Toisaalta Horner on ollut koko kolmannen viikon selkeästi herkemmässä kunnossa kuin italialainen kilpakummpaninsa. Nibalilla on taas kokemusta tällaisen Grand Tourin voitosta, onhan hän suihkutellut oletettavasti Freixenetiä Madridissa aiemminkin. Jotenkin henkilökohtaisesti sympetiseeraan Oginawalla syntynyttä jenkkiä. Ura on lähestymässä loppuaan ja mikäs olisikaan upeampi tapa päättää pitkä ja todella pahoin loukkaantumisten sävyttämä ura kuin voittamalla tällainen koitos. Horner on niin monta kertaa uhrannut omat menestysmahdollisuutensa auttaakseen tallinsa kapteenia, että nyt jos koskaan menestystä miehelle soisi. Mutta kestääkö Hornerin pääkoppa? Jaksavatko Nibalin jalat? Entä mitä sanovat Alejandro Valverde tai Joaquin Rodriquez? Sunnuntaina olemme viisaampia.

Lopuksi hieman pehmeämpiä arvoja. Eilen tuli kuluneeksi kolme kokonaista vuotta siitä, kun pientä perhettämme saapui sulostuttamaan ja liikuttamaankin silkkiterrierimme Fiona. Fionan tulon myötä moni asia muuttui lopullisestikin, mikä ei tässä tapauksessa ole lainkaan huono juttu. Sittemmin perheemme on kasvanut toisellakin samaisen rodun edustajalla, mutta pikku-Fiona on aina Se Ensimmäinen.

Se Ensimmäinen.