Dion Phaneufista odotettiin seuraavaa suurpuolustajaa NHL-kaukaloihin hänen johdettuaan Kanadan juniorimaajoukkue MM-kultaan viimeisenä juniorivuotenaan ja tultuaan valituksi junioriliiga WHL:n vuoden puolustajaksi toidena kautena peräkkäin. Jo kahta vuotta aiemmin Calgary Flames oli varannut Phaneufin ensimmäisenä varauksenaan koko varaustilaisuuden yhdeksäntenä nimenä. Albertassa uskottiin uuden Al MacInnisin löytyneen.
Phaneufin NHL-uran alku lupasi hyvää. Tulokaskaudellaan hän rikkoi organisaationsa tulokkaiden maaliennätyksen ja hänet nimettiin ehdolle vuoden tulokkaalle annettavaan Calder Memorial Trophyyn, itse palkinto meni lopulta Alexander Ovetshkinille. Phaneufin kehitys eteni progressiivisesti ja varsin pian hän ottikin puolustuksen johtajan viitan kannettavakseen heikohkossa Flames-organisaatiossa. Kolmannella NHL-kaudellaan Phaneuf oli liigan johtavia siniviivapelotteita ja kauden päätteeksi ehdolla liigan parhaaksi puolustajaksi. Hän niitti mainetta raudanlujalla lyöntilaukauksellaan sekä avojään pommeillaan, jotka nousivat suorastaan käsitteeksi ympäri liigaa. Phaneuf oli todella matkalla kohti liigan dominointia.
Mitä sitten tapahtui? Phaneufin kehitys ei enää edennyt eksponentiaalisesti, vaan kehitys suorastaan pysähtyi. Koko NHL-uran alkutaipaleita vaivannut epätasaisuus löi leimansa eritoten Phaneufin kiekolliseen peliin. Hän pelasi epävarmasti, haparoiden. Luja lyöntilaukaus ja luita murskaavat avojään taklaukset olivat edelleen mukana, mutta kokonaisuus aiheutti huolta Flames-johdossa.
Tammikuussa 2010 Dion Phaneufin ura sai uuden suunnan. Hänet kaupattiin jääkiekon mekkaan, Toronto Maple Leafsin sini-valkoiseen vaahteranlehtipaitaan jättikaupassa, jossa seitsemän pelaajaa vaihtoi osoitetta. Phaneufista ei tullut uutta Al MacInnisiä, mutta Maple Leafs-optimistit toivoivat hänestä uutta Börje Salmingia, tai edes uutta Bryan McCabea. Pessimistit pelkäsivät uuden Dmitri Yuskevitchin saapuneen.
Kesällä 2010, osana GM Brian Burken pyörittämää pyörremyrskyä, jolla perinteisestä organisaatiosta pyrittiin tekemään menestyvä NHL-joukkue, Dion Phaneufista tehtiin Toronto Maple Leafsien historian 18. kapteeni. Phaneufin hankinta oli iso osa Burken pajatsoa, hän oli Burken rakastama perikanadalainen jääkiekkoilija, luontainen johtaja. Burken aikakautta kesti alkuvuoteen 2013 saakka, jolloin mies sai tylysti potkut ja hänen tilalleen palkattiin mm. Vancouver Canuksissa kannuksensa hankkinut Dave Nonis. Jo samana keväänä Torontossa juhlittiin ensimmäistä pudotuspelipaikkaa kahdeksaan vuoteen. Vielä aika suurmenestykselle ei ollut kypsä, sillä Boston Bruins pudotti kanadalaiset jatkosta pudotuspelien avauskierroksella matkallaan kohti Stanley Cup-finaaleja.
Myös kapteeni-Phaneuf pelasi, ja pelaa yhä, epätasaisesti. Ajoittain hän saattaa olla maaginen, kun taas seuraavassa hetkessä hän pelaa itsensä ulos tilanteesta ryntäämällä liian innokkaasti hakemaan hänelle tyypillistä kovaa avojään pommia. Phaneufin sopimus on katkolla keväällä ja Torontossa spekuloidaankin jo, miten Maple Leafsien tulisi toimia kapteeninsa suhteen. Onko hän todella 6.5 miljoonan taalan arvoinen? Vaikka miehen CV:tä koristaakin Calder- ja Norris-ehdokkuudet sekä lukuisia All Star-otteluvalintoja, juuri Phaneufin epätasaisuus on se seikka, mikä mietityttää eniten Nonisin esikuntaa. On selviö, ettei Phaneuf ole 28:aan ikävuoteensa mennessä kehittynyt aivan sellaiseksi jääkiekkoilijaksi, jota optimistisimmat arviot antoivat luvan odottaa. Dion Phaneuf on kuitenkin Maple Leafs-puolustuksen selkeä johtaja, jonka roolia pukukopissa ja nuorempien pelaajien mentorina ei voi vähätellä. Lukuunottamatta Paul Rangeria (29v) ja John-Michael Lilesia (32v), on Toronton puolustus nuori, keski-iältään 24.3 vuotta. Dion Phaneuf on parhaimmillaan näille nuorille miehille esikuva ja oiva mentor. Hänestä ei tullut MacInnisia tai Salmingia, muttei sentään Yuskevitchiakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti