Puolitoista NHL-ottelua on nyt seurattu ensi kerran vajaaseen pariin vuoteen, kiitos Viasat Hockey Finland-kanavan, joka näkyi kuluneen viikonlopun ajan ilmaiseksi myös taloudessamme. Melko suppea otanta, mutta tämäkin määrä maailman parasta jääkiekkoa näyttäisi riittävän sytyttämään uudelleen kipinän ja jo vähän väljähtäneen rakkauden välillämme. Siis blogistin ja NHL-jääkiekon. NHL taitaa sittenkin olla suurta ja kaunista.
Tälle kaudelle NHL-kaukaloihin lanseerattiin joitakin sääntömuutoksia, joista tärkeimmät ovat koskeneet maalivahdin varusteita, maalin koon pienentämistä sekä selkeimmin itse peliin vaikuttavaa uutta pitkä kiekko-sääntöä.
Niin kutsuttu hybridi-pitkä, jossa yhdistyvät perinteinen pohjoisamerikkalainen ja modernimpi Euroopassa ja kansainvälisissä kaukaloissa käytetty sääntö, otettiin siis käyttöön NHL:ssä tämän kauden alussa. Sääntöähän ehdittiin testata viime syksynä NHL:n työsulun aikana AHL-peleissä ja täksi syksyksi sääntö otettiin käyttöön pelaajayhdistyksenkin lopulta sääntömuutoksen hyväksyttyä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan uusi sääntö yhdistää siis aiemmin eri liigoissa käytössä olleet pitkä kiekko-säännöt. Mikäli pitkä kiekko-tilanteessa puolustuspelaaja on kiekon tavoittelukisassa vastapeluriaan edellä B-pisteiden tasolla, sovelletaan eurooppalaista sääntöä, jolloin pitkä kiekko vihelletään kiekon ylitettyä päätyviivan. Mikäli puolestaan hyökkääjä on kilpaluistelussa edellä samaisella B-pisteiden tasolla, astuu voimaan vanha pohjoisamerikkalainen sääntötulkinta.
Sääntömuutos on ilman muuta onnistunut eikä ainakaan henkilökohtaisen seurannan perusteella ole vaikuttanut mitenkään negatiivisesti ottelutapahtumaan. Useat loukkaantumiset, joita kiekon tavoittelutilanteissa ehti syntyä (Kurtis Foster, Joni Pitkänen) johtivat julkiseen debattiin ja sääntömuutokseen, ja tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että sääntö on tullut jäädäkseen eikä tietääkseni isommalti valitusvirsiä ole vielä kuulunut. Jopa NHL-pelaajayhdistys, joka yleensä vastustaa lähes tulkoon kaikkea uutta, on ollut yllättävän hiljaa. On todennäköistä, että nykyisellä sääntölinjauksella aiemman kaltaisia loukkaantumisia tulisi sattua vähemmän eikä peli toisaalta passivoidu, kuten eurooppalaisessa pitkä kiekko-säännössä, jossa helposti alkoi keskialueen rusettiluistelu kiekon tavoittelun sijaan.
Suomalaisittain taalakaukaloiden laidoilla jännitys tiivistyy ainakin Pittsburghissa ja Buffalossa. Ennen kauden alkua media kihisi innosta, olihan alkamassa mitä suurimmalla todennäköisyydellä Teemu Selänteen vihoviimeinen NHL-kausi. Nyt, kun uusi kausi on joitakin otteluja vanha, on kotimaisiin otsikoihin noussut uusi polvi; nuoret NHL-tulokkaat Sasha Barkov, Rasmus Ristolainen ja Olli Määttä. Eritoten Pittsburgh Penguinsin Määttä ja Buffalo Sabresin Ristolainen ovat yllättäneet useimmat expertit kypsillä otteillaan.
NHL-sääntöjen mukaan Kanadan junioriliigoista tuleva alle parikymppinen tulokas voidaan palauttaa loppukaudeksi takaisin juniorijoukkueeseensa, muttei farmijoukkueeseen. Muussa tapauksessa pelaaja tulee pitää NHL-joukkueessa loppukauden ajan ja hänen tulokassopimuksensa astuu voimaan täysimääräisenä. Tällä hetkellä Pennsylvaniassa pohditaankin kuumeisesti, mikä olisi organisaatiolle ja Määtälle itselleen paras tapa toimia: jääkö Määttä NHL:ään koko kaudeksi vai pelaako hän vielä yhden kauden OHL:ssä. Muutaman ottelun kuluttua tiedämme enemmän.
Ristolainen puolestaan oli viime yön kierroksella ns. healthy scratch eikä siis pukenut itse otteluun ja ainakin joissain pohjoisamerikkalaisissa medioissa pohdittiin hänen mahdollisella farmikomennuksellaan. Mitä ilmeisimmin Ristolainen olisi kuitenkin jälleen pelaavassa kokoonpanossa Sabresin seuraavassa ottelussa. Toivotaan kovasti vastuuta ja luottoa nuorelle puolustajajätille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti