Viime yön NHL-kierroksella pelattiin vain kaksi ottelua, mutta parran pärinää ehti syntyä näistäkin. Buffalo Sabresin antijääkiekkoilija John Scott lanasi rumasti - ja typerästi - Boston Bruinsin Loui Erikssonin keskialueella kolmannen erän loppupuoliskolla. Eriksson joutui jättämään kaukalon ja organisaation tiedotteen mukaan jäi paikalliseen sairaalaan seurattavaksi eikä matkustanut joukkueen mukana kohti seuraavaa otttelua.
Itse taklaus oli ruma. Eriksson oli hieman aiemmin luopunut kiekosta, kun Scott ajaa suurella vauhdilla ns. pimeältä puolelta Erikssonin yli ja tehostaa iskuaan ohjaamalla kyynärpäänsä ruotsalaisen päähän. Taklaus oli myös tarpeeton. Ottelu oli jo käytännöllisesti katsoen ratkennut. Erikssonilla ja Scottilla ei hyvin suurella todennäköisyydellä ollut minkäänlaisia keskinäisiä skismoja selviteltävänä. Sabres oli hyvin organisoitunut ottamaan vastaan Bruinsin vastahyökkäystä ja vaikutti ainakin videoklipin perusteella (itse ottelua en ole nähnyt), että Eriksson olisi mahdollisesti kurvannut kohti vaihtoaitiota kiekon päätyyn heiton jälkeen.
Scott sai taklauksestaan viiden minuutin jäähyn ryntäyksestä ja joutui tuoreeltaan puolustamaan nahkaansa tappelussa Adam McQuaidia vastaan. Bruins-luotsi Claude Julien kävi odotetusti kuumana ja vaati Sabres-kollega Ron Rolstonia tilille tilanteesta. Rolston puolestaan osoitti raukkamaisuutensa eikä ilmaantunut ottelun jälkeiseen lehdistötilaisuuteen lainkaan. Vähemmän yllättävästi Scottiakaan ei mikrofonien eteen saatu. Rolstonilta kommentteja tullaan varmuudella tivaamaan tiukasti lähipäivinä ja onkin mielenkiintoista seurata, miten hän tilanteen näkija kuinka hän yrittää asiaa selitellä. Scott sen sijaan istahtaa pikapuoliin liigan kurinpitopäällikkö Brendan Shanahanin nahkasohvalle selittelemään kolttosiaan. Veikkaukseni on, että Shanahan langettaa noin 6-10 pelin pannan tälle jättikokoiselle hyvän mielen lähettiläälle.
John Scottilla olisi saattanut pimeällä 1980-luvulla olla mahdollisuus tehdä kohtuullinen NHL-ura pugilistina, mutta nykyjääkiekossa hänelle ei ole tilausta. Jääkaapin kokoisena hän liikkuu jäällä kuin tuo samainen jääkaappi. Kiekko kestää kuljetuksen aikana lavassa ehkä eristysteipillä. Syötöt kaikuvat pitkin vastakkaista päätylautaa, ei suinkaan ketjukavereiden lavoissa. Viimeisen kahden vuoden aikana hän on pukenut NHL-otteluun 76 kertaa. Näissä otteluissa hänelle on kirjattu 26 laukausta maalia kohden, mutta 137 rangaistusminuuttia. Jostain on lipsahtanut tilastokirjoihin yksi syöttöpiste alkukaudelta 2011-12. John Scottilla on kaukaloon luistellessaan vain kaksi tehtävää: tapella tai vahingoittaa. Nykyjääkiekossa jokaisen pelaajan täytyy osata edes vähän pelatakin, pelkillä Stu Grimsonin, Mike Peluson tai Tony Twistin kaltaisilla pelotteilla ei ole enää mitään virkaa.
Scottia on helppo pitää yksin syyllisenä, mutta tulee muistaa, että ilman ronrolstoneja ei olisi johnscotteja. Ei siis ainakaan NHL:ssä. On aivan eri asia puolustaa omiaan rehellisesti, mies miestä vastaan - kuten McQuaid teki - kuin ajella rumasti puun takaa vastustajan tähtipelaajia sairastuvalle tavalla, jossa uhri ei osaa odottaa rumaa avojään taklausta. Tappelut kuuluvat edelleen jääkiekkoon, ollaan suomalaisissa, lajia seuraamattomissa, kahvipöytäkeskusteluissa mitä mieltä tahansa. Mutta tällaiset cheap shotit, joiden ainoana tarkoituksena on vain saattaa vastustajan offensiivit sairastuvalle eivät kuulu jääkiekkoon. Eivät niiden toteuttajat, eivätkä liioin tilaajat, tässä tapauksessa käskyttäjät vaihtopenkkien takaa. Jääkiekko on kehittyy jatkuvasti, se tulisi myös Ron Rolstonin oppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti