Jääkiekko. Hockey. Pohjoisen pallonpuoliskon merkittävin joukkuelaji vai pienen piirin neppailua? Miltei jokaisella meistä on mielipide jääkiekosta. Oma jääkiekkotaustani on vahva ja kitkerä. Junioriura päättyi jonkin verran happamissa merkeissä miltei parikymppisenä lukiolaisena, kun panostusta olisi tarvinnut selkeästi lisätä, mikäli harrastusta olisi halunnut vielä jatkaa. Toisaalta kotipaikkakunnallani paikallisen jääkiekkoseuran juniorityö oli jo tuolloin lipsahtanut, sanoisinko, väärille urille. Juniorivalmennukseen ei pahemmin vaivauduttu panostamaan, vaan valmentajina nähtiin toinen toistaan persoonallisempia veijareita. Tuohon aikaan jääkiekon lopetti kokonaan yllättävän iso osa ikäluokastamme. Kertonee olosuhteista tuokin.
Sittemmin jääkiekko pysyi vuosikausia pinnalla, toki rooli oli vaihtunut kaukalosta television ääreen, pelaajasta seuraajaksi ja kommentaattoriksi. Tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä saavutettiin huippupiste, jolloin seurasin eritoten pohjoisamerikkalaista jääkiekkoa intensiivisesti toimien samalla Jatkoaika.com-jääkiekkosivuston NHL-toimituksen jäsenenä ja jonkin aikaa aktiivisena blogistinakin, aihepiirinä pysyessä edelleen aidattu jäinen kaukalo, kokoa 60 m x 30 m. Oli muuten nostalgista lueskella noita vanhoja blogitekstejäni. Nuoruuden angsti välittyy kovin selkeästi toista teksteistä, vai mitä sanotte?
Sitten se loppui. Pikkuhiljaa jääkiekko alkoi kyllästyttämään. Motivaatio seurata NHL:ää, AHL:ää ja Kanadan junioriliigoja alkoi laskea. Ei tuntunutkaan enää mielekkäältä etsiä uusia näkökulmia, joista kirjoittaa. Ilmeisesti turnausväsymys iski. Tätä kaikkea oli kuitenkin tehty harrastusmielessä opiskelujen ja töiden ohessa, mistään ansiotyöstä ei suinkaan ollut kyse. Kuitenkin jonkinlainen kipinä toimittamisesta jäi kytemään.
Jääkiekko unohtui totaalisesti pariksi, kolmeksi vuodeksi. Juuri ja juuri tiesin LA Kingsin Stanley Cupista. Kotoisen SM-Liigan mestareista ei ollut rehellisesti sanottuna minkäänlaista käsitystä. Bratislavan kevättä pyrin välttelemään niin hyvin kuin se suinkin oli mahdollista, täysin median ulkopuolelle ei kuitenkaan ollut halua jäädä. Jääkiekon korvasi toiset lajit. Esiin nousi kestävyysurheilulajeista jaloin, maantiepyöräily. Jenkkifutis, koripallo ja jalkapallo tulivat tilalle. Jossain kyti edelleen se sama kipinä. Reilun vuoden mietin blogistin uudelleen synnyttämistä, urheilusta teki mieli kirjoittaa. Teki mieli kovasti.
Niin sai lopulta alkunsa tämä blogi. Nyt on jälleen motiivi ja foorumi kirjoittaa, tuottaa jälleen tarinoita, tällä kertaa laajemmassa kontekstissa. Aihepiiri olisi "vain" jääkiekkoa laajempi, kuitenkin urheilu olisi keskiössä.
Tänä syksynä, ensimmäisen kerran ehkä noin puoleentoista vuoteen, jääkiekko alkaa tuntua kiinnostavalta. NHL-kauden alla kuuntelin poikamaista intoa täynnä YLE Puheen NHL-iltaa, jossa spekuloitiin nyt jo alkanutta kautta. Yhtään kausiennakkoa en ole lukenut. Kertaakaan en ole NHL:n verkkosivuille ajelehtinut. Vielä. Ehkä rakkaus lajiin ei sittenkään täysin kuollut. Ehkä uuden kauden alla muuttuneiden jääkiekon TV-oikeudet ja tähän liittynyt markkinointi vaikutti blogistinkin psyykkeeseen. Tällä kertaa positiivisesti. Täydellistä paluuta entiseen ei varmasti tule. Jääkiekko ei nousse ykköslajikseni, ei ainakaan tänä talvena. NHL-otteluita en pääse seuraamaan kuin korkeintaan satunnaisesti. Mutta ehkä pehmeä lasku voisikin olla viisasta. Jääkiekkoaiheisia blogitekstejä näin alkuun? Näkökulmia, kolumneja? Aloitetaan näin ja katsotaan, kuinka blogistin käy uusvanhan ihastuksensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti