Cherryn NHL-ura pelaajana typistyi ainoastaan yhteen otteluun, mutta penkin takana hän kesti vajaan kymmenkunta vuotta huipputasolla, jona aikana hän voitti kertaalleen kauden parhaan valmentajan Jack Adams-palkinnon. Komea saavutus, mutta varsinaiset kannuksensa Cherry on hankkinut suurena kiekkopersoonana median puolella. Cherry on tehnyt paljon hyvää PR-työtä jääkiekolle ja tietää paljon jääkiekosta, mutta pääasiassa tullut vuosien saatossa kuuluisaksi mitä älyttömimmistä, vanhanaikaisimmista ja sopimattomimmista möläytyksistään, joissa pääosassa ovat yleensä olleet Pohjois-Amerikassa leipäänsä tienaavat pehmeät, heikot ja tarpeettomat eurooppalaiskiekkoilijat. Nuo säälittävät eurooppalaiset kun ovat tulleet rapakon taakse viemään omien kylien pojilta työpaikan. Ja käyttävät vielä visiiriäkin.
Toki iso osa Cherryn tv-persoonaa on tätä varten luotua ja ylinäyteltyä, mutta on don Don ollut jo valmentajaurallaan perinteisen (lue vanhanaikaisen), old time hockeyn kiivas puolesta puhuja. Hänen valmentamansa 1970-luvun loppupuolen Boston Bruins tunnettiin fyysisestä, jopa väkivaltaisesta pelityylistään, jota lempinimi Big Bad Bruins hyvin kuvaa. Kommentaattorina Cherry ei ole onnistunut uudistumaan, vaan jämähtänyt 70-luvulle mielipiteineen, josta toki suuri yleisö repii myös rutkasti huumoria. Donald Stewart Cherryyn pitää osata suhtautua riittävällä annoksella huumoria, häntä ei tule suin surminkaan ottaa vakavasti. Saati tosissaan.
Toivottavasti tämä muistetaan Pohjanlahden vastarannallakin, jossa olisi aihetta pienimuotoisiin mellakoihin. Herra Cherry nimittäin onnistui jälleen kerran nostattamaan kohtalaisen myrskyn vesilasissa tokaistuaan, ettei Colorado Avalanchen loistava Gabriel Landeskog olisi sopiva valinta joukkueensa kapteeniksi. Miksikö? Koska hän on parikymppinen. Ja ruotsalainen. Tyypillistä Cherryä.
Mitä muuten tapahtuu Hämeenlinnassa? Ilmeiset skismat kapteeni Ville Viitaluoman ja päävalmentaja Kai Raution välillä käynnistivät teatterin, jonka toista (tai ties monettako) näytöstä odotellaan. Ensin päävalmentaja Rautio riisti kapteeniuden Viitaluomalta. Näinhän päävalmentaja käsittääkseni yhä edelleen voi tehdä. Kohta kuultiin, kuinka Viitaluoma oli "joukkueen sisäisellä päätöksellä" nostettu uudelleen kapteeniksi ja päävalmentaja Rautio hyllytetty vetovastuusta.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Tässä vaiheessa on todettava, ettei blogisti tosiaankaan tiedä lähimäinkaan kaikkia yksityiskohtia, mitä joukkueessa tapahtuu, vaan on täysin median kautta tulleen informaation varassa. Mutta syntynyt tilanne vaikuttaa valitettavasti siltä, kuin joukkuetta ei johtaisikaan päävalmentaja vaan sen tähtipelaaja ja kapteeni. Kun häntä ei valmentajan temput miellytä, alkaa kapinaliike, joka sysää päävalmentajan paitsioon ja pönkittää tähtipelaajan egoa ja asemaa. Eihän tilanne voi mennä näin, eihän? Sillä mistä joukkue enää Raution jälkeen valmentajaa löytäisi? Kuka haluaisi tulla töihin organisaatioon, jossa päävalmentajalla on vastuu, muttei minkäänlaista valtaa?
Toki iso osa Cherryn tv-persoonaa on tätä varten luotua ja ylinäyteltyä, mutta on don Don ollut jo valmentajaurallaan perinteisen (lue vanhanaikaisen), old time hockeyn kiivas puolesta puhuja. Hänen valmentamansa 1970-luvun loppupuolen Boston Bruins tunnettiin fyysisestä, jopa väkivaltaisesta pelityylistään, jota lempinimi Big Bad Bruins hyvin kuvaa. Kommentaattorina Cherry ei ole onnistunut uudistumaan, vaan jämähtänyt 70-luvulle mielipiteineen, josta toki suuri yleisö repii myös rutkasti huumoria. Donald Stewart Cherryyn pitää osata suhtautua riittävällä annoksella huumoria, häntä ei tule suin surminkaan ottaa vakavasti. Saati tosissaan.
Toivottavasti tämä muistetaan Pohjanlahden vastarannallakin, jossa olisi aihetta pienimuotoisiin mellakoihin. Herra Cherry nimittäin onnistui jälleen kerran nostattamaan kohtalaisen myrskyn vesilasissa tokaistuaan, ettei Colorado Avalanchen loistava Gabriel Landeskog olisi sopiva valinta joukkueensa kapteeniksi. Miksikö? Koska hän on parikymppinen. Ja ruotsalainen. Tyypillistä Cherryä.
Mitä muuten tapahtuu Hämeenlinnassa? Ilmeiset skismat kapteeni Ville Viitaluoman ja päävalmentaja Kai Raution välillä käynnistivät teatterin, jonka toista (tai ties monettako) näytöstä odotellaan. Ensin päävalmentaja Rautio riisti kapteeniuden Viitaluomalta. Näinhän päävalmentaja käsittääkseni yhä edelleen voi tehdä. Kohta kuultiin, kuinka Viitaluoma oli "joukkueen sisäisellä päätöksellä" nostettu uudelleen kapteeniksi ja päävalmentaja Rautio hyllytetty vetovastuusta.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Tässä vaiheessa on todettava, ettei blogisti tosiaankaan tiedä lähimäinkaan kaikkia yksityiskohtia, mitä joukkueessa tapahtuu, vaan on täysin median kautta tulleen informaation varassa. Mutta syntynyt tilanne vaikuttaa valitettavasti siltä, kuin joukkuetta ei johtaisikaan päävalmentaja vaan sen tähtipelaaja ja kapteeni. Kun häntä ei valmentajan temput miellytä, alkaa kapinaliike, joka sysää päävalmentajan paitsioon ja pönkittää tähtipelaajan egoa ja asemaa. Eihän tilanne voi mennä näin, eihän? Sillä mistä joukkue enää Raution jälkeen valmentajaa löytäisi? Kuka haluaisi tulla töihin organisaatioon, jossa päävalmentajalla on vastuu, muttei minkäänlaista valtaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti