Mannereurooppalainen huippujalkapallokausi on pyörähtänyt kauttaaltaan käyntiin ja esimakua voimasuhteista on jo nähty. Brittein saarilla Celtic nousi Suomessa kiinnostavuudessa uusiin sfääreihin, Jose Mourinho jää taktisesti entisen opetuslapsensa jälkeen, Unelmien Teatterilla roolitus hakee muotoaan ja kokenut ranskalaisvelho on jälleen näyttämässä arvostelijoilleen Pohjois-Lontoossa.
Espanjan kentillä puolestaan ihmetellään pääkaupungin ykkösjoukkueen tuhlausintoa ja uutta katalonialaiskäskijää. Italiassa ihastellaan Ikuisen Kaupungin ikinuoren sankarin uutta loistoa ja Juventuksen tulevia keskikentän johtajia.
Mutta upeinta jalkapalloa pelataan, näistäkin huolimatta, eteläisessä Saksassa. Bayern Münchenin pelinjohtajaksi tuli tälle kaudelle eittämättä valtavien paineiden alla sapattivapaalta tämän hetken kuumin valmentajavelho, entinen huippupelaaja ja Barcelonan jo maailman parhaaksi seurajoukkueeksi johtanut Josep Guardiola. Jupp Heynckesin (toistaiseksi) viimeiseksi jääneellä kaudella baijerilaiset voittivat kaiken mahdollisen niin kotona kuin Euroopassakin ja innokkaimmat olivatkin valmiita lynkkaamaan Guardiolan ennen ensimmäistäkään ottelua Allianz Areenalla. Samaan aikaan baijerilaisjohto Matthias Sammer puhemiehenään puolusti kiivaasti espanjalaisvallankumousta median kynsissä. Eikä syyttä.
Guardiolan ja Etelä-Saksan ylpeyden kohtaaminen alkoikin ainakin odotuksiin nähden kulmikkaasti, mutta viime aikoina näyttää renessanssi olevan hyvää vauhtia toteutumassa. Guardiola teki heti kättelyssä joitakin kontroversaaleja muutoksia Heynckesin aikaan. Laitapakki-kapteeni Philip Lahmin hän sijoitti keskikentän pohjalle, paikalle jota media ihmetteli varsin kovaäänisesti. Thiago Alcantaran värväys ja Luiz Gustavon myynti saivat myös kulmia kohoamaan.
Mutta katsokaa nyt, missä mennään. Bayern pelaa Euroopan ylivoimaisesti parasta, kauneinta, viihdyttävintä ja mikä tärkeintä, tehokkainta jalkapalloa. Joukkueen keskikentän pelinrakentelu, Barcelonassa Guardiolan hioma maata pitkin junan lailla etenevä lyhytsyöttöpeli, jossa pallo liikkuu nopeasti eteen, taakse, laitoihin takaisin keskelle ja lopulta vääjäämättömästi vastustajan verkon perukoille, on pikku hiljaa iskostumassa baijerilaisjoukkueen alitajuntaan. Lahm ja Bastian Schweinsteiger katkovat vastustajan avauksia ja avaavat omaa hyökkäystä hämmentävän tehokkaasti. Joukkueen hyökkäyspelin tärkein mies, Toni Kroos, tekee kaikkea ja tekee kaiken oikein. Hän sijoittuu hyvin, tekee paljon syötön katkoja. Hän liikkuu energisesti tyhjiin väleihin pelattavaksi. Hän juoksee laitaan ja taas keskelle. Hän järjestää ja viimeistelee maaleja.
Bayernin peli ei kuitenkaan ole pelkkää tiki-takaa. Guardiola on, aiemmasta poiketen, antanut luvan pelata myös suoraviivaisemmin. Bayern hakee myös pitkiä syöttöjä kärkeen ja nopeille laitureille Robbenille ja Riberylle. Tämä, jos mikä on uutta evoluutiota Barcelonan vuosiin.
Kuinka baijerilaisen tiki-takan evoluutio etenee? Olisi helppo sanoa Guardiolan poppoon marssivan helppoon bundesliigamestaruuteen ja murskaavan Englannin, Italian ja Espanjan kovat kilpakumppanit eurooppalaisilla viheriöillä. Onneksi jalkapallossa on muitakin muuttujia kuin pyörivä pallo. Kausi on pitkä ja vasta aluillaan. Loukkaantumisilta tuskin baijerissakaan täysin vältytään ja tässä tilanteessa nähdään, miten Bayernin varamiehet ovat sisäistäneet Pepin opit. Ja onhan takavuosina nähty, ettei tiki-takakaan ole välttämättä voittamaton, kuten viime keväänä Bayernin teurastaessa Barcelonan Mestareiden liigassa. Mutta entä tämän vuotinen Guardiolan kehittynyt tiki-taka? Keväällä nähdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti